![]() |
Talvimaisema metsästä.
Kasvien talvehtiminen:
Talveen valmistautuminen alkaa luonnossa jo syksyllä. Kasvit varastoivat ravintoa itseensä. Puiden ja muiden kasvien viherhiukkasten lehtivihreä siirtyy lehdistä runkoon ja juuriin. Pian sen jälkeen lehdet kuivuvat ja tipahtavat maahan.
Matalakasvuiset lajit, esimerkiksi mustikka, talvehtii yleensä lumen suojassa. Kasvin solunesteet väkevöityvät, jotteivat ne jäätyessään halkea. Lumi toimii kasveille lämmöneristeenä. Maan rajassa talvehtii yleensä ruohomaiset kasvit. Niiden maanpäälliset osat kuolevat talveksi, mutta silmut talvehtivat lähellä maan pintaa tai sen alla. Lumi suoja niitä syöviltä eläimiltä esim. myyriltä. Koko talven vihreinä säilyvät esimerkiksi sammalet ja jäkälät. Niiden rakenne ei juurikaan muutu kesällä ja talvella. Keväällä lumen sulaessa ja lämpötilan noustessa kasveihin syntyy silmuja ja viherhiukkasten lehtivihreä siirtyy takaisin kasvin lehtiin, jolloin yhteyttäminen käynnistyy. Jotkut puista, kuten kuusi ei pudota neulasiaan ollenkaan ja ne pysyvät vihreinä koko talven. Mänty puolestaan tiputtaa neulasensa ja
neulaset myös vaihtavat väriä ruskeaan.
|
Vihreä kuusen oksa lumen alla. |
Mustikan varvut |
![]() |
Vaahtera valmistautuu talveen, se on imenyt lehtivihreän varteen ja juureen. |
Eläimien talvehtiminen:
.
Eläinten valmistautumistavoissa talveen on lajien välisiä eroja. Osa lajeista on hyvin sopeutuneita Suomen talveen, mutta osa joutuu viettämään talvensa horroksessa tai muuttamaan kokonaan pois talveksi. Talviunta nukkuvat lajit, kuten karhut valmistautuvat selviytymään pitkästä talvesta syömällä runsaasti ja etsimällä itselleen sopivan talvehtimispaikan. Ne eivät ole sopeutuneet talveen esimerkiksi lyhyiden jalkojensa takia ja siksi talvehtivat nukkuen talviunta, jossa niiden ruumiinlämpö laskee muutamalla asteella.
Kylmähorrokseen talveksi vaipuvat lajit, kuten sammakot etsivät itselleen sopivan paikan esimerkiksi järven pohjamudasta. Kylmähorroksessa vaihtolämpöisen eläimen ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Näiden lajien ruumiinlämpö voi laskea jopa alle nollan asteen ja kylmänhorros muistuttaa paljolti tajuttomuutta, sillä ne eivät herää ulkoisiin ärsykkeisiin.Jotkin eläimet, kuten siilit vaipuvat talvihorrokseen. Siinä niiden ruumiintoiminnot (esim. hengitys ja sydämen syke) hidastuvat. Siili rakentaa myös itselleen talvipesän.
Osa eläimistämme on kuitenkin hyvin sopeutuneita talveen, eli ne eivät vaivu uneen tai horrokseen vaan pysyvät aktiivisina läpi talven. Näitä lajeja ovat esimerkiksi jänis ja kettu, jotka kasvattavat talveksi paksumman turkin ja linnuille tulee paksumpi höyhenpeite. Monilla talvilajeilla on myös lumessa liikkumiseen sopeutuvat pitkät tai räpylämäiset jalat. Useimmat lintulajimme joutuvat kylmän ilmaston takia muuttamaan talveksi pois Suomesta ja palaavat kevään tullessa takaisin.
Lumesta on yleisesti sekä haittaa, että hyötyä eläimille. Se antaa piilopaikkoja suojavärillisille eläimille, mutta vaikeuttaa usein ravinnonhankintaa, kun kasvit jäävät lumipeitteen alle. Kevään saapuessa ja lumen sulaessa eläimet alkavat heräillä horroksesta ja unesta ja niiden ruumiintoiminnot palaavat vähitellen normaaleiksi.
Kylmähorrokseen talveksi vaipuvat lajit, kuten sammakot etsivät itselleen sopivan paikan esimerkiksi järven pohjamudasta. Kylmähorroksessa vaihtolämpöisen eläimen ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Näiden lajien ruumiinlämpö voi laskea jopa alle nollan asteen ja kylmänhorros muistuttaa paljolti tajuttomuutta, sillä ne eivät herää ulkoisiin ärsykkeisiin.Jotkin eläimet, kuten siilit vaipuvat talvihorrokseen. Siinä niiden ruumiintoiminnot (esim. hengitys ja sydämen syke) hidastuvat. Siili rakentaa myös itselleen talvipesän.
Osa eläimistämme on kuitenkin hyvin sopeutuneita talveen, eli ne eivät vaivu uneen tai horrokseen vaan pysyvät aktiivisina läpi talven. Näitä lajeja ovat esimerkiksi jänis ja kettu, jotka kasvattavat talveksi paksumman turkin ja linnuille tulee paksumpi höyhenpeite. Monilla talvilajeilla on myös lumessa liikkumiseen sopeutuvat pitkät tai räpylämäiset jalat. Useimmat lintulajimme joutuvat kylmän ilmaston takia muuttamaan talveksi pois Suomesta ja palaavat kevään tullessa takaisin.
Lumesta on yleisesti sekä haittaa, että hyötyä eläimille. Se antaa piilopaikkoja suojavärillisille eläimille, mutta vaikeuttaa usein ravinnonhankintaa, kun kasvit jäävät lumipeitteen alle. Kevään saapuessa ja lumen sulaessa eläimet alkavat heräillä horroksesta ja unesta ja niiden ruumiintoiminnot palaavat vähitellen normaaleiksi.
![]() |
Rusakot ja lumikot vaihtavat värinsä talvisin valkoisiksi. |
![]() |
Karhun tai muun eläimen talvipesä, joka on suojassa lumen lämmössä. |
![]() |
Lintujen aura muodostelma. |
![]() |
Esimerkiksi metsot nukkuvat talvisin lumikiepeissä. |
![]() |
Siili rakentaa jo syksyllä itselleen lehdistä talvehtimispesän, jossa sen on hyvä nukkua talviunta. |
(Kaikki sivun kuvat on otettu netistä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti